Ei epäilystäkään mitä on lähiaikoina ohjelmassa… Jo kovin ketterä kaksikko on alkanut kiipeillä pesän laidoille, joten viikonlopun ohjelmassa on vielä ”maanjäristys” heidän asuinsijoillaan.
Marssijärjestys pennuilla tuntuu olevan sellainen, että Jaana tekee asioita ensin (esim. tämä kiipeily) , Jamppa vähän katsoo mallia, ja tekee sitten perässä.
Jamppa ja Jaana täyttävät tänään 3 viikkoa, ja ovat jo aika päteviä pikku liikkujia, ainakin välillä 😄. "Sisarusrakkauttakin" alkaa olla ilmassa enemmän ja enemmän, alkeellisia leikki- ja painiviritelimä on alkanut näkyä useammin. Edelleen kyllä nukutaan pitkiä unia, Hilma jo käyttäämelkein kaikki vapaahetkensä kotona ollessani muualla kuin pentukamarissa. Mutta kiire sinne on edelleen kova kun on pentujen ruokinta- ja/tai huoltoaika, tai kun sieltä kuuluu joku huolestuttava ääni.
Äitienpäiväviikonloppu meni hujauksessa, pikkukoirat juhlivat sitä omassa pesässään. Sieltä kuuluvassa haukun tapaisessa alkaa jo olla enemmän volyymiä, ja kävelykin alkaa käydä jo varmemmin.
Alkuviikon illat ovat olleet kasvattajalla tapahtuman täyteisiä, ja pentulandian laidalle ehtiessä on tuntunut siltä, että siellä edelleen enimmäkseen syödään ja nukutaan, joskus vähän ryömitään. Nyt sitten vihdoin ehdin paikalle oikeaan aikaan kun päästin Hilman ulkoilemaan ja menin pentuja kurkkimaan, sattui kerrankin luurikin olemaan ulottuvilla kun pennut olivat liikekannalla, ekasta videosta tosin tuli hiukan pimeä koska piti vaan kuvata jos vaikka nukkumatti äkkiä tulee ja touhut loppuvat. Sitten sain jo valot päälle. Mutta kuten todistusaineisto kertoo, kävelytreenit ovat kovassa vauhdissa, ja vähän kaverin kanssa teuhuamista alkaa jo myös tulla selvästi mieleen. Jampalla ainakin oli jo määrätietoinen meno päällä, Jaana olisi vaikka jo voinut nukkuakin ruokaperäiset mutta kun velipoika vähän tuuppi, nuku nyt siinä. Kauanhan nämä urheilusuoritukset eivät vielä kestä, mutta ihana niitä on katsella, ja onneksi saatiin talteenkin jotain nyt.
Ai niin. Sekä siskolle että veljelle on jo omat kodit tiedossa, hyviä kotiehdokkaita olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta kun saimme vain tämän ihanan kaksikon, joutui moni pettymään.
Tänään koin yllätyksen pentuja katsomaan mennessä, Jamppa tuijotteli takaisin avonaisin silmin. Koska Jamppa on potra poika, aukesivat silmät näköjään 9 vrk ikäisenä, minusta ne aiemmin ovat alkaneet sitä tehdä 10vrk kieppeillä/jälkeen. Mutta on pennut olleet pienempiäkin. Jaana ei ole vielä alkanut tirkistelemään tätä maailmaa, mutta eiköhän piakkoin…
Pitää siis heitä yrittää vaania kuviin, tämänkertainen yritys kaatui maitobaarin saapumisen aiheuttamaan kiireeseen. Vauhtiahan heissä jo alkaa olla jo enemmän myös, joten nopea saa olla jos pikkumönkijöitä aikoo ikuistaa.
Yhden syömävideon sain kuvattua, mutta maitohan on niin hyvää, että siitä pitää nauttia silmät kiinni…
Tänään on pentujen 1 ”yksiviikkois”syntymäpäivä. Asiat sujuvat edelleen samaan tahtiin, syödään ja nukutaan. Unikeoista ei saatu edes edustavia potretteja kun uni maistuu, enkä henno pienoisia turhaan herätellä. Tilastoidaan vkon 1 painot kuitenkin jälkipolville, Jamppa 980g ja Jaana 690g. Punnitusapuna ollut Ainojäätelöpurkki piti vaihtaa isompaan jo pari päivää sitten, kiitos Jamppa-herran kookkaan olemuksen.
Koirilla koitti myös paluu arkeen, kun kasvattajan 2,5 vkon loma loppui ja oli palattava sorvin ääreen. Kotona kaikki oli mennyt hyvin, Hilma hoiti pentuja omassa kammarissaan, ja Hippu-mummi hoiti vartiotehtäviä muualla talossa.
Ensiviikon suurtapahtuma onkin varmaan silmien aukeaminen. Vauhtiakin varmaan tulee pikkuhiljaa lisää, ja kenties ryömimisasentoa aletaan korottaa korkeammaksi.
Ei epäilystäkään mitä on lähiaikoina ohjelmassa… Jo kovin ketterä kaksikko on alkanut kiipeillä pesän laidoille, joten viikonlopun ohjelma...
