Tunnelia Kiinaan?

 

Työpäivän jälkeistä menoa

 

Pennuilla oli tänään tylsä päivä, kun kasvattajalla  koitti paluu töihin loman jälkeen. Yllättävän siistiä oli kuitenkin pentuvankilassa kotiinpalattuani, ja ainakin Jaana kirmasi heti syötyään ja ulos päästyään nurmikolla hoitamaan molemmat asiansa, taitava tyttö! Eikä sen huonompi ole kyllä Jamppakaan, tuo onnähty moneen kertaan että kun ulos päästään, hoidetaan heti nuo asiat alta pois. Vauhtia kyllä riitti päivän vankilassa lusimisen jälkeen ihan kiitettävästi.

Kennelliitto toimi taas niinkuin pitää, ja kaksikon rekkarit lötyivät tänään postilaatikosta. Kaikki alkaa siis olla kunnossa heidän omiin koteihinsa muuttoa varten, joka koittaa juhannuspäivänä. Onneksi ehditään vielä koko juhannusaattopäivä nauttia hassuista pikkutemmeltäjistä.

7 vkoa mittarissa

 Pennuilla tuli 7 viikkoa ikää täyteen tänään, ja oli ”virallisten” potrettien aika. Kiitos avusta Niinalle.

Dirlian Just More Salt

Dirlian Just More Sugar

Punnituksiakin yritimme suorittaa huonohkolla menestyksellä. Pennut rimpuilivat sylissä, niillä oli kiire leikkeihinsä ja toisekseen edelleen jäykkäselkäinen kasvattaja ei ehtinyt taipua nähdäkseen lukemia. Oletusarvona on, että Jamppa lähestyy kuutta kiloa ja Jaanakin painaa jo reilusti yli neljä kiloa. 

Tsekatut ja rekatut

 

Pöydällä jolla otettiin ensimmäiset maitohömpsyt liki 7 vkoa sitten

Eilen oli pentujen ensimatkailun aika, oli lähdettävä käymään synnyinsijoilla Söderkullassa saamassa mikrosiru niskaan ja eläinlääkaristarkastuksessa. 

Kuljetusboksiin oli totusteltu jo pentuvankilassa, siellä oli kiva käydä kääntymässä ja taisi siellä ainakin Jaana jotkut unetkin ehtiä ottaa. Mutta eihän se ole sama asia, kun joutuu kummasti hurisevaan autoon. Hyvin usein pentuooppera takakontissa lakkaa kunhan päästään moottoritielle. Usein, no tällä kertaa vedin Emäsalon liittymän kohdalla henkeä kun laulu hetkeksi loppui, mutta sitkeä kaksikko jatkoi sitten haikeaa duettoaan Sipooseen asti. 

Eläinlääkärissä he olivat kovasti reippaina Marja-tohtorin tutkittavina, turvallisesta kuljetusboksista ulostulossa piti kumpaakin tosin hiukan avustaa, huihui, olihan se klinkkerilattia vähän outo. Pöydältä käsittelystä ja tutkimisesta ei ollut kiire mihinkään. Terveen paperit tuli molemmille, Jampalla eivät vielä kivekset tunnu, mikä ei wss pojilla ole mitenkään epätavallista tässä iässä (ja pullukkapojilla se on kuulemma vielä tavallisempaa, meidän nuoriherrahan on ns. ollut ruoka-aikaan kotona, vaikei liikalihava olekaan), Jaanalla on ihan pikkiriikkisen pieni napatyrä vielä, joka masuhierontaa säännöllisesti suorittamalla vetäytynee kokonaan (Jaana tuskin vastustaa hellyyshetkiä), lisäksi neitikoira on jossain tohinoissa onnistunut katkaisemaan yhden etuhampaistaan, jonka vaihtumista pitää sitten aikanaan seurata. Kaikki hyvin siis. 

Kotimatka menikin sitten kutakuinkin äänettömästi, kun automatkailusta ja seurustelusta väsyneet pikkureissaajat uinailivat bokseissaan. Kotipihalla he jaksoivat hetken temmeltää, ja sitten taas nukuttiin tovi lisää ja toivuttiin reissun rasituksista. 

Nyt kun saatiin sirut ihon alle, saattoikin laittaa heidän rekisteröintinsä eteenpäin. Kumpikin on nyt siten rekisteröity sekä Kennelliittoon että Ruokaviraston rekisteriin. 

Ristiäiset

 Sisarusrakkaudentäyteisiä kuvia iltaulkoilulta…

On kaksosten rekisteröinnin aika. Huomenna käymme Marja-tohtorin tarkastuksessa ja saamassa mikrosirun, sen jälkeen on laitettava rekisteröinti eteenpäin kennelliittoon. Oli siis myös ristiäisten aika. Virallisesti he ovat nyt Dirlian Just More Salt (Jamppa) ja Dirlian Just More Sugar (Jaana). Kumpaankin nimeen liittyy vahvasti kasvattajan omaa logiikkaa tms. 

Tänään pennut oppivat kirmaamaan vankilasta ulos asti. Aiemmin korkea kynnys jne aiheutti eksymistä matkalle. Koko piha on myös otettu haltuun ja välillä pentuja saa huudella ja etsiskellä kun ovat jossain touhuamassa. Esim. varaston alunen on heistä kiva paikka. Kummallakin isolla koiralla tuntuu olevan seuraajansa. Hilman vanavedestä löytyy usein Jaana ja Hippu-mummin perässä viipeltää Jamppa. Saattaa tietysti olla sattumaa, mutta näin on usein. 

Laajennuksia

 

Pentujen elinpiiri on laajentunut. Ensin täytyi laajentaa sisävankilaa vihdoin viimein, helteiden loppuminen ja uhkaavat sadepäivöt saivat viimein kasvattajan käärimään hihansa, täytyyhän pienillä olla tilaa temmeltää jos ulos ei ole asiaa.

Sitten sattui kaksi asiaa samaan aikaan, pennut alkoivat protestoimaan vangitsemista ulkovankilaan, kun mamma ja mummi niin vapaasti saivat viuhtoa siinä ympärillä. Harmitteli kaksikkoa ihan huolella moinen ikärasismi! Sitten lauantai-aamuna vinksahti kasvattajan selkä niin ihanasti, että kahvipurkin avaaminenkin sattui, saati pikkukoirien nostelu vankilaan ja sieltä pois. Illalla annoin periksi ja kaksikko pääsi vapauteen pihalla. Ja sen tiedän tehdessäni, että peli on menetetty, game over, paluuta entiseen ei ole, vaan siitä lähtien on koodisana FREEDOM. ”Ei vapaata vangita voi…” jne. Saavutetut edut täytyy säilyttää tietää jokaikinen pikkupuppekin. Se siitä sitten, vaikka kasvattajakin on taas notkeampi. 

Kovasti reippaina he jo pihalla vilistävät, isojen koirien perässä ja erikseen. Ihan ulommaisia pihan kolkkia tutkimaan ei vielä olla uskallettu, mutta esim. saunan alus tutkittiin jo ensikerralla. Ensin siellä kävi rämäpää sisko, ja seuraavalla kerralla jo varovaisempi velikin. Kerta kerralta vauhti kiihtyy ja reviiri laajenee. Onneksi aita on pennunpitävä, pihalla ei ole monta kolkkaa mihin piiloutua ja suvussa etsijäkoiria 😂. Luoksetulossa tai karjankutsuhuutoja tottelemisessa heillä on vielä opittavaa, mutta kaksi pentua on helpommin hallittavissa kuin esim. seitsemän. 

Toivotaan siis kauniita suht sateettomia päiviä että pikkuiset saavat nauttia ulkoilusta. Siitä on selvästi hyötyä, pikkuväki on aika taitava hoitamaan kakka-asiansa ulkona jos sinne vaan sopivasti pääsee ruuan jälkeen. Sisävankila on pysynyt kohtalaisen siistinä, enimmäkseen pissoja sinne tulee. Tosin puhtaanapitolaitoskin saattaa salaa avustaa vaikka luulin siivouspalvelun jo alasajetun. Ja maitobaarissakin saattaa olla joskus happy hour, ainakin perjantai- ja lauantaina yllätin Hilman sieltä tarjoilemasta maitoa pikkuisilleen vaikkei se ilman tärkeää asiaa (esim. pentujen ruuantähteet) sinne eksy.

Perjantai-illan huumaa pentuvankilassa

6-viikkois kuulumiset

 

Vaihteeksi valokuviakin kaksikosta. Kesäiset päivät ovat kuluneet pitkälti samoussa merkeissä ja rytmissä. Unta-syömistä-ulkoilua ja sama uudestaan. Pikkukoirat ovat alkaneet vaatia pihalle, välillä vankilasta kuuluu ruokailun jälkeen vaativaa vinkunaa.

Viikon punnitus on tehty. Aina ahkerasti ruokakupilla viihtyvä Jamppa painoi henkilövaakatoleranssilla 4,7 kg, Jaana 3,5 kg. Maitobaari laittoi lopullisesti lapun luukulle, joten vaikuttaisikohan se Jaanan pienempään viikkosaldoon. Molemmat pennut ovat palleroisia ja pyöreitä, joten tyytyväinen na huoletta saa olla. Luonne erotkin alkavat erottua hyvin. Jaana on tyypillinen narttu, melkein aina ensimmäisenä kaikkialla muualla paitsi ruokakupilla., Jamppa on harkitsevampi ja tarkkailee ja tulee siskon perässä.

Huomenna on kuusiviikkoismadotuksen aika, kunhan ihmisolento ehtii apteekkiin täydentämään lääkevarastoa. Ja ai niin, paitsi maitobaarin alasajoa, puhtaanapitolaitoskin on ulkoistanut siivouksen jo konsultille, joten kasvattajaihminen pääsee vihdoin "nauttimaan" kunnolla pentuvankilan siivouksesta. 

Jamppa

Jaana

Jano yllätti

Mummi vahtii