Pennut täyttivät tänään 5 vrk, ja sen verran on taas ahkeroitu maitobaarissa, että pikkusiskokin ehti tuplaamaan syntymäpainonsa täksi päivää. Näkyy ruokahalu kasvavan molemmilla syödessä, kun päivittäiset grammamäärät vain kasvavat. Jamppa 815g, Jaana 530g tänään.
Hilman kaksoset kasvavat, ja aika huimaa vauhtia. 4 vrk täällä maailmassa on takana. Tänään oli jo lähellä etteikö Jamppa olisi jo tullut tuplanneeksi syntymäpainoaan, ihan himpun alle jäi vielä 700g, eli huomenna varmasti sitten. Jaanalla se jää vielä nähtäväksi, päivän paino oli jo 460g, joten eiköhän huomenna mene jo puolen kilon raja rikki, ja se tuplauskin on mahdollinen, jos arvon neitipuppe urheilee baarissa samaan tahtiin kuin nyt ed. vrk:na ja lihoaa huomiseksikin 75g. Eipä Jaana jäänyt tällä kertaa isoveljen päiväsaldosta jälkeen kuin vähäiset 10g… Ihanan pulleroisia ja palleroisia pentusia ovat he.
Terveiset Hilmalta ja pennuilta, kaikki on mennyt tähän asti todella hyvin. Hilma hoivaa aarteitaan suurella antaumuksella, ulkonakaan ei malttaisi oikein käydä mutta välillä on pakko. Eilen yritin houkutella sitä pihanperälle asti, eipä tullut, katseli vaan ja lähti sitten vauhdilla edeltä ovelle.
Usein sektiopennut eivät heti ala lihoa, paino saattaa jopa laskea 1. vrk:n aikana, mutta nämä kaksi baarikärpästä lihoivat jo ensimmäisenä vrk:na ihan kivasti. Syntyessään Jamppa painoi 360g ja Jaana 100g vähemmän. Ensimmäisen vrk:n aikana isoveli harrasti syömistä kerryttäen yli 70g ja pikkusiskokin 40g. Kumpikin näyttää jo mukavan pyöreältä eikä ”luisevalta” vastasyntyneeltä. Toivotaan että sama kaava jatkuu. Hilmakin voi hyvin, sektiosta huolimatta ripuli olisi voinut olla mahdollinen, toistaiseksi se loistaa poissaolollaan josta tietenkin iloitsemme.
Pentu”altaassa” vallitsee siis harmonia. Pennut syövät ja nukkuvat. Väliin sieltä kuuluu kovaakin ääntä, kun nälkäinen ja närkästynyt pikku baarikärpänen on eksynyt liian kauas maitohanoista. Kyllä pikkupentukin osaa huutaa niin että se kuuluu talon toiseen päähän! Aika reippaasti ja ketterästi he kumminkin jo mamman luokse löytävät. Ja taas kuuluu maiskutus…
J-pentueemme on maailmassa, hartaan odottelun ja viimemetrien jännittävien vaiheiden jälkeen. Tämä kahden pennun sisaruspari onkin pienin koskaan syntynyt pentueemme. Ultrassa heitä bongailtiin 4 kpl ja enemmänkin veikkailtiin sen perusteella, mutta joskus vaan käy näin. Ultrassa on kai kohtalaisen helppoa laskea sama pentu kahteen kertaan, ja joskus pennut voivat "sulaa" kohtuun. Onneksi niin ei käynyt nyt, ainakaan koko pentueelle. Ihana kaksikko, mutta toki ikävää että Hilman pennuista kiinnostuneita oli paljon enemmän kuin pentuja lopulta tuli.
Eilen aamupäivällä alkoi jo odottelu ahdistaa paitsi kasvattajaa, ja pitkittyneeseen odotteluun liittyvät fb päivitykseni myös nimimerkillä "hysteerinen pieneläinhoitaja" tässä esiintyvää henkilöä. Otin neuvoista kopin, ja varasimme ajan paikall. eläinklinikalle koska "henkitohtori (hysteerisine) henkilökuntineen oli vielä eilen hyvinansaittuja vapaapäiviään viettämässä. Klinikalla Hilma ensin ultrattiin ja pentujen sydänäänet todettiin normaaleiksi. Kun tarjottiin mahdollisuutta röntgenkuviin, niin päädyimme ottamaan nekin kun kerran siellä laitteiden äärellä oltiin. Ja hyvä niin, röntgenissä näkyi 2 selkärankaa sekä 1 himmeä haamutyyppi, jolta erottui vain kallon ääriviivat. Tiedettiin mitä tuleman pitäisi. Ohjeeksi saimme että jos ei yölläkään mitään tapahdu niin seuraavana päivä "yhteys klinikalle" ja sektioon. No, itse asiassa otimme samantien yhteyden "klinikalle", nimittäin omalääkäri henkilökuntineen oli taas käytettävissä ja varasimme ajan kaiken varalta seur. päiväksi.
Yöllä ei tapahtunut mitään merkittävää. Mammakoira nukkui yhtä makeasti kuin edellisetkin yöt, kasvattaja yritti pysyä hereillä ja torkahtelujensa välissä poukkoili katsomaan mahd. vuotoja Hilman peräpäästä yms. vointia. Onneksi ei mitään sellaista ilmaantunut, vaikka Tammiston eläinsairaalan numero oli jo etsitty puhelimeen käsille.
Aamupäivä meni rauhallisesti köllötellessä, ja iltapäivällä lähdimme sitten kohti Söderkullaa. Siellä sitten vielä hetken jännitin ovatko pennelit vielä kunnossa yön jälkeen, olipa ihana se leikkuusalista kuulunut ensimmäinen (ja toinenkin) pennun ääni. Sisko ja sen veli olivat saapuneet maailmaan. Se "himmeä haamutyyppi" oli van kasa ruskeaa massaa, missä juuri kallon luuston muotoa pystyi erottaman.
Laatikkonimet Jamppa ja Jaana he saivat siinä vastaanoton pöydällä kuivateltavana ollessaan kun mammaa vielä leikkurissa operoitiin kuntoon. Siinä samalla pöydällä otettiin vielä ensimmäiset maitohuikat ihan tajuttomalta mammalta ennekuin päästiin kotimatkalle pärekoriin pakattuna.
Kotona Hilma-mamma oli jo virkeämpi ja käveli omin jaloin pentuhuoneeseen, pakollisen mummikoiran tervetulonuhtelun jälkeen. Suuremmin sitä ei tarvinnut pentu"altaaseen" houkutella, sinne paineli ja sinne jäi, ja kun sain kaksoset autosta sain ne ne rauhassa laitella imemään. Jo vastaanotolla kumpikin näytti oppineen homman jujun, nyt piti vähän verestää muistia, mutta aika äkkiä kumpikin oli taas nisässä kiinni. Vähän uneliaita olivat pennutkin vielä tässä vaiheessa, osansa narkoosista saaneet.
Kunhan Hilmakin tokeni krapulastaan, on kaikki näyttänyt oikein hyvältä ja "normaalilta". Puhtaanapitopalvelu alkoi toimia kunhan paha olo hellitti (Hilmalla on aina ollut huono rauhoitusainepää) ja pennut pääsivät nekin reipastuttuaan lääketokkurasta ja ovat hyvin reippaana syömässä. Ja voisi olettaa että ruokaa riittää, kun pentuja on vain kaksi, ja Hilmalla valtavat nisät. Eli ollaan toiveikkain mielin, ensimmäinen viikkohan on aina se kaikkein kriittisin, toivotaan että Jamppa ja Jaana kasvavat ja pulskistuvat.
Hilma näyttää hautovan hartaasti, eli edelleen vaan odotellaan. Viime yökin meni rauhallisesti nukkuessa, joskus valoisan melkein tultua heräsin siihen että odottavainen huusi eteisen sohvalla jonkun ikkunasta pellolla näkemänsä elukan perään (peura, rusakko...). (Käänsin kylkeä ja ilmoitin että nukutaan vielä...) Eli synnyttäminen ei tunnu edelleenkään Hilmalla olevan päällimmäisenä mielessä, eikä vieläkään lämmötkään ole siihen viitanneet. Eli odottelu jatkuu ja jatkuu... ja on raastavaa, kun jo muutama päivä ollaan oltu siihen täysvalmiudessa/asennoituneena. Saa nyt sitten nähdä koska jotain viimein tapahtuu, täytyy varmaan keksiä itselleen muuta tekemistä kuin pelkkää odottelua, alkaa jo käydä aika pitkäksi!
Tänään tulee 1. astutuspäivästä 63 vrk, ja on ensimmäinen laskettu aika. Treffailimme Dieselin kanssa lauantaina ja sunnuntaina, ja tämä siis laskettu lauantain ensitreffeistä. Näköjään Hilma hautoo pentujaan pitkään, lämpöjä on mittailtu alkuviikosta toistaiseksi ilman suuria poikkeamia ja ruokakin maistui vielä tänäkin iltana. Saadaan siis varmaan nukkua tulevakin yö ihan rauhassa kun oireita pentujen maailmaantulosta ei vielä ole havaittavissa. Toivottavasti tätä jännitystä ei tarvitse enää kovin kauaa kestää..
Laskettu aika eli lauantai lähestyy. Hilma tuntuu pitävän jännitystä yllä viimeiseen asti, toistaiseksi ei mitään suurempia enteitä ole vielä ollut ilmassa. Lämmöissä ei ole ollut havaittavissa suuria poikkeamia edellispäivien lukemiin, eikä pesäkään ole suuremmalti Hilmaa vielä kiinnostanut, olisiko pari kertaa siellä käynyt eestaas kääntymässä. Työnjohtotehtäviä pihahommia tehdessäni se on hoitanut Hipun kanssa vanhaan malliin, ja päivänokoset auringossa on maistuneet kun olen ollut vieressä paikallani. Mikäs on köllötellessä ennenkuin pentujenhoitosavotta pukkaa päälle, pitää nauttia kun vielä ehtii!
Viimeistä odotusviikkoa viedään, ja oli jo korkea aika alkaa pesänraķennushommiin. Tässä pienessä talossa se tietää aina melko massiivista tavaran ja mööpeleitten siirtelyä huoneesta toiseen ja ulkovarastosta sisälle. Ja sitten aikanaan sama toisinpäin. Vähän semmoinen "kevytmuutto"-henkinen tapahtuma.
Mutta nyt on siis Hilmalle ja pennuille raivattu oma kolkka makuuhuoneen nurkkaan, vuodenaika vaatii vielä varmuuden vuoksi "kylmäeristeetkin" kun vanhassa talossaan ollaan ja nurkista joskus tuuli ujeltaa. Eli finnfoamia ja routamattoa peliin. Vanha kansa nokkelasti sanelisi että parempi katsoa kuin katua, voihan vaikka takatalvea vielä tehdä vaikkei kyllä kai kukaan tahtoisi.
Viime pentue (ja Hilma) viihtyi mainiosti lasten kahluualtaassa, kirjavista kalakuvioista ei tainnut jäädä kenellekään traumaa, joten jatketaan samalla tyylillä, koska se hyväksi ja toimivaksi havaittiin. Ja näkyi tarkitusjoukoillekin kelpaavan, eikä kyllä pesä vielä herättänyt sen kummempia tunteita, molemmat, mamma- ja mummikoira siellä kävivät pikaisesti pyörähtämässä ja sen koommin se on saanut olla rauhassa. Eli ei vielä mitään enteitä synnytysrintamalta edes siinä muodossa. Odottelu ja jännitys jatkuu.
Odotuksen ajat alkavat lähestyä loppusuoraa, voisi olettaa että 2 viikon kuluttua Hilma hoivailee jo pentujaan. Laskettu aika on lauantaina 20.4, mutta nähtäväksi jää ottaako Hilma ennakkoa ja pennut syntyvät aikaisemmin. "Kätilö" on tietysti varautunut mahdollisiin poikkeamiin aikaulusta ja aloittaa "äitiysloman" jo viikkoa ennen laskennallista h-hetkeä.
Ainakaan vielä Hilma ei näytä valtavalta, mutta ultrassa nyt näkyi ja löytyi 4 pentua, ja eläinlääkärin arvio oli että siellä on varmaankin enemmän koska pennut olivat niin "sumpussa" kohdussa ja vatsakaasut yms. voivat haitata kurkkimista. Jännitys säilyy siis loppuun asti...
Aloitimme pentueen tuloon valmistautumisen tutkimalla onko pesä vielä kunnossa ja ilmaa pitävä vajaan parin vuoden varastoinnin jälkeen. Koepuhalluksen jälkeen tuleva mamma sekä mummikoira suorittivat "tupatarkastuksen". Ilmeisesti kelpaa....
Hilma ja Diesel tapasivat helmikuussa, ja pentuja on odotettavissa viikolla 16.
Pentueen emä
Dirlian Granny 's Pride "Hilma"
Ei epäilystäkään mitä on lähiaikoina ohjelmassa… Jo kovin ketterä kaksikko on alkanut kiipeillä pesän laidoille, joten viikonlopun ohjelma...
