Eilen oli pentujen ensimatkailun aika, oli lähdettävä käymään synnyinsijoilla Söderkullassa saamassa mikrosiru niskaan ja eläinlääkaristarkastuksessa.
Kuljetusboksiin oli totusteltu jo pentuvankilassa, siellä oli kiva käydä kääntymässä ja taisi siellä ainakin Jaana jotkut unetkin ehtiä ottaa. Mutta eihän se ole sama asia, kun joutuu kummasti hurisevaan autoon. Hyvin usein pentuooppera takakontissa lakkaa kunhan päästään moottoritielle. Usein, no tällä kertaa vedin Emäsalon liittymän kohdalla henkeä kun laulu hetkeksi loppui, mutta sitkeä kaksikko jatkoi sitten haikeaa duettoaan Sipooseen asti.
Eläinlääkärissä he olivat kovasti reippaina Marja-tohtorin tutkittavina, turvallisesta kuljetusboksista ulostulossa piti kumpaakin tosin hiukan avustaa, huihui, olihan se klinkkerilattia vähän outo. Pöydältä käsittelystä ja tutkimisesta ei ollut kiire mihinkään. Terveen paperit tuli molemmille, Jampalla eivät vielä kivekset tunnu, mikä ei wss pojilla ole mitenkään epätavallista tässä iässä (ja pullukkapojilla se on kuulemma vielä tavallisempaa, meidän nuoriherrahan on ns. ollut ruoka-aikaan kotona, vaikei liikalihava olekaan), Jaanalla on ihan pikkiriikkisen pieni napatyrä vielä, joka masuhierontaa säännöllisesti suorittamalla vetäytynee kokonaan (Jaana tuskin vastustaa hellyyshetkiä), lisäksi neitikoira on jossain tohinoissa onnistunut katkaisemaan yhden etuhampaistaan, jonka vaihtumista pitää sitten aikanaan seurata. Kaikki hyvin siis.
Kotimatka menikin sitten kutakuinkin äänettömästi, kun automatkailusta ja seurustelusta väsyneet pikkureissaajat uinailivat bokseissaan. Kotipihalla he jaksoivat hetken temmeltää, ja sitten taas nukuttiin tovi lisää ja toivuttiin reissun rasituksista.
Nyt kun saatiin sirut ihon alle, saattoikin laittaa heidän rekisteröintinsä eteenpäin. Kumpikin on nyt siten rekisteröity sekä Kennelliittoon että Ruokaviraston rekisteriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti