Tänään koin yllätyksen pentuja katsomaan mennessä, Jamppa tuijotteli takaisin avonaisin silmin. Koska Jamppa on potra poika, aukesivat silmät näköjään 9 vrk ikäisenä, minusta ne aiemmin ovat alkaneet sitä tehdä 10vrk kieppeillä/jälkeen. Mutta on pennut olleet pienempiäkin. Jaana ei ole vielä alkanut tirkistelemään tätä maailmaa, mutta eiköhän piakkoin…
Pitää siis heitä yrittää vaania kuviin, tämänkertainen yritys kaatui maitobaarin saapumisen aiheuttamaan kiireeseen. Vauhtiahan heissä jo alkaa olla jo enemmän myös, joten nopea saa olla jos pikkumönkijöitä aikoo ikuistaa.
Yhden syömävideon sain kuvattua, mutta maitohan on niin hyvää, että siitä pitää nauttia silmät kiinni…
Syömäpuuhia
Tyyppi on jo niin liukas liikkeissään ettei kamera pysy perässä
Tänään on pentujen 1 ”yksiviikkois”syntymäpäivä. Asiat sujuvat edelleen samaan tahtiin, syödään ja nukutaan. Unikeoista ei saatu edes edustavia potretteja kun uni maistuu, enkä henno pienoisia turhaan herätellä. Tilastoidaan vkon 1 painot kuitenkin jälkipolville, Jamppa 980g ja Jaana 690g. Punnitusapuna ollut Ainojäätelöpurkki piti vaihtaa isompaan jo pari päivää sitten, kiitos Jamppa-herran kookkaan olemuksen.
Uninen 1 vkoa vanha Jamppa
Jaana 1 vkoa
Koirilla koitti myös paluu arkeen, kun kasvattajan 2,5 vkon loma loppui ja oli palattava sorvin ääreen. Kotona kaikki oli mennyt hyvin, Hilma hoiti pentuja omassa kammarissaan, ja Hippu-mummi hoiti vartiotehtäviä muualla talossa.
Ensiviikon suurtapahtuma onkin varmaan silmien aukeaminen. Vauhtiakin varmaan tulee pikkuhiljaa lisää, ja kenties ryömimisasentoa aletaan korottaa korkeammaksi.
Pennut täyttivät tänään 5 vrk, ja sen verran on taas ahkeroitu maitobaarissa, että pikkusiskokin ehti tuplaamaan syntymäpainonsa täksi päivää. Näkyy ruokahalu kasvavan molemmilla syödessä, kun päivittäiset grammamäärät vain kasvavat. Jamppa 815g, Jaana 530g tänään.
Hilman kaksoset kasvavat, ja aika huimaa vauhtia. 4 vrk täällä maailmassa on takana. Tänään oli jo lähellä etteikö Jamppa olisi jo tullut tuplanneeksi syntymäpainoaan, ihan himpun alle jäi vielä 700g, eli huomenna varmasti sitten. Jaanalla se jää vielä nähtäväksi, päivän paino oli jo 460g, joten eiköhän huomenna mene jo puolen kilon raja rikki, ja se tuplauskin on mahdollinen, jos arvon neitipuppe urheilee baarissa samaan tahtiin kuin nyt ed. vrk:na ja lihoaa huomiseksikin 75g. Eipä Jaana jäänyt tällä kertaa isoveljen päiväsaldosta jälkeen kuin vähäiset 10g… Ihanan pulleroisia ja palleroisia pentusia ovat he.
Näiden painopäivitysten lisäksi pentumaailmasta ei ole vielä kauheasti kerrottavaa. Pikkupennun elämä on syömistä ja nukkumista, välillä voi ärsyttävästi eksyä vähän kauemmas Hilmasta ja seuraa huutoa, mutta pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen unituhina ja maiskutusääni vuorottelevat pentumaailmassa jos höristää korviaan.
Terveiset Hilmalta ja pennuilta, kaikki on mennyt tähän asti todella hyvin. Hilma hoivaa aarteitaan suurella antaumuksella, ulkonakaan ei malttaisi oikein käydä mutta välillä on pakko. Eilen yritin houkutella sitä pihanperälle asti, eipä tullut, katseli vaan ja lähti sitten vauhdilla edeltä ovelle.
Usein sektiopennut eivät heti ala lihoa, paino saattaa jopa laskea 1. vrk:n aikana, mutta nämä kaksi baarikärpästä lihoivat jo ensimmäisenä vrk:na ihan kivasti. Syntyessään Jamppa painoi 360g ja Jaana 100g vähemmän. Ensimmäisen vrk:n aikana isoveli harrasti syömistä kerryttäen yli 70g ja pikkusiskokin 40g. Kumpikin näyttää jo mukavan pyöreältä eikä ”luisevalta” vastasyntyneeltä. Toivotaan että sama kaava jatkuu. Hilmakin voi hyvin, sektiosta huolimatta ripuli olisi voinut olla mahdollinen, toistaiseksi se loistaa poissaolollaan josta tietenkin iloitsemme.
Nöpönenät uinailee
Pentu”altaassa” vallitsee siis harmonia. Pennut syövät ja nukkuvat. Väliin sieltä kuuluu kovaakin ääntä, kun nälkäinen ja närkästynyt pikku baarikärpänen on eksynyt liian kauas maitohanoista. Kyllä pikkupentukin osaa huutaa niin että se kuuluu talon toiseen päähän! Aika reippaasti ja ketterästi he kumminkin jo mamman luokse löytävät. Ja taas kuuluu maiskutus…
J-pentueemme on maailmassa, hartaan odottelun ja viimemetrien jännittävien vaiheiden jälkeen. Tämä kahden pennun sisaruspari onkin pienin koskaan syntynyt pentueemme. Ultrassa heitä bongailtiin 4 kpl ja enemmänkin veikkailtiin sen perusteella, mutta joskus vaan käy näin. Ultrassa on kai kohtalaisen helppoa laskea sama pentu kahteen kertaan, ja joskus pennut voivat "sulaa" kohtuun. Onneksi niin ei käynyt nyt, ainakaan koko pentueelle. Ihana kaksikko, mutta toki ikävää että Hilman pennuista kiinnostuneita oli paljon enemmän kuin pentuja lopulta tuli.
Pikkusisko ja isoveli
Eilen aamupäivällä alkoi jo odottelu ahdistaa paitsi kasvattajaa, ja pitkittyneeseen odotteluun liittyvät fb päivitykseni myös nimimerkillä "hysteerinen pieneläinhoitaja" tässä esiintyvää henkilöä. Otin neuvoista kopin, ja varasimme ajan paikall. eläinklinikalle koska "henkitohtori (hysteerisine) henkilökuntineen oli vielä eilen hyvinansaittuja vapaapäiviään viettämässä. Klinikalla Hilma ensin ultrattiin ja pentujen sydänäänet todettiin normaaleiksi. Kun tarjottiin mahdollisuutta röntgenkuviin, niin päädyimme ottamaan nekin kun kerran siellä laitteiden äärellä oltiin. Ja hyvä niin, röntgenissä näkyi 2 selkärankaa sekä 1 himmeä haamutyyppi, jolta erottui vain kallon ääriviivat. Tiedettiin mitä tuleman pitäisi. Ohjeeksi saimme että jos ei yölläkään mitään tapahdu niin seuraavana päivä "yhteys klinikalle" ja sektioon. No, itse asiassa otimme samantien yhteyden "klinikalle", nimittäin omalääkäri henkilökuntineen oli taas käytettävissä ja varasimme ajan kaiken varalta seur. päiväksi.
Yöllä ei tapahtunut mitään merkittävää. Mammakoira nukkui yhtä makeasti kuin edellisetkin yöt, kasvattaja yritti pysyä hereillä ja torkahtelujensa välissä poukkoili katsomaan mahd. vuotoja Hilman peräpäästä yms. vointia. Onneksi ei mitään sellaista ilmaantunut, vaikka Tammiston eläinsairaalan numero oli jo etsitty puhelimeen käsille.
Aamupäivä meni rauhallisesti köllötellessä, ja iltapäivällä lähdimme sitten kohti Söderkullaa. Siellä sitten vielä hetken jännitin ovatko pennelit vielä kunnossa yön jälkeen, olipa ihana se leikkuusalista kuulunut ensimmäinen (ja toinenkin) pennun ääni. Sisko ja sen veli olivat saapuneet maailmaan. Se "himmeä haamutyyppi" oli van kasa ruskeaa massaa, missä juuri kallon luuston muotoa pystyi erottaman.
Laatikkonimet Jamppa ja Jaana he saivat siinä vastaanoton pöydällä kuivateltavana ollessaan kun mammaa vielä leikkurissa operoitiin kuntoon. Siinä samalla pöydällä otettiin vielä ensimmäiset maitohuikat ihan tajuttomalta mammalta ennekuin päästiin kotimatkalle pärekoriin pakattuna.
Krapulainen mammakoira
Kotona Hilma-mamma oli jo virkeämpi ja käveli omin jaloin pentuhuoneeseen, pakollisen mummikoiran tervetulonuhtelun jälkeen. Suuremmin sitä ei tarvinnut pentu"altaaseen" houkutella, sinne paineli ja sinne jäi, ja kun sain kaksoset autosta sain ne ne rauhassa laitella imemään. Jo vastaanotolla kumpikin näytti oppineen homman jujun, nyt piti vähän verestää muistia, mutta aika äkkiä kumpikin oli taas nisässä kiinni. Vähän uneliaita olivat pennutkin vielä tässä vaiheessa, osansa narkoosista saaneet.
Ekat drinkit kotona
Kunhan Hilmakin tokeni krapulastaan, on kaikki näyttänyt oikein hyvältä ja "normaalilta". Puhtaanapitopalvelu alkoi toimia kunhan paha olo hellitti (Hilmalla on aina ollut huono rauhoitusainepää) ja pennut pääsivät nekin reipastuttuaan lääketokkurasta ja ovat hyvin reippaana syömässä. Ja voisi olettaa että ruokaa riittää, kun pentuja on vain kaksi, ja Hilmalla valtavat nisät. Eli ollaan toiveikkain mielin, ensimmäinen viikkohan on aina se kaikkein kriittisin, toivotaan että Jamppa ja Jaana kasvavat ja pulskistuvat.
Täällä vaan yhä odotellaan. Ei oikein mitään uutta kerrottavaa kuin että odotus jatkuu ja jatkuu... Hilman salaisuudet eivät vain aukea.
Eipä koskaan ole sattunut vielä omalla kohdalle että synnytystä olisi pitänyt näin kauan odotella. Totuushan kumminkin on, että hedelmöittyminen voi tapahtua vasta monta päivää astutuksen jälkeen ja niin on varmaan sitten käynyt tällä kertaa. Eli "oikea" laskettu aika on sitten siitä päivästä sen 63 vrk. Ja jos hedelmöitys tapahtui vasta sunnuntain astutuksesta, sekin lisää mahd. yhden päivän lisää tähän skenaarioon. Kunpa nyt pikkuhiljaa alkaisi jotain tapahtumaan, aika puissa tässä ollaan, kun kohta viikon verran on oltu valmiustilassa ja ajatuksissa vain pentujen syntymä. Mutta täytyy vaan yrittää jaksaa, toivottavasti nyt jo kohta jotain vihdoin tapahtuisi. Eilen illalla Hilma jätti ruuan syömättä ja nyt aamulla söi vain hyvin vähän, nartuthan monesti eivät syö kun synnytys lähestyy, joten toivotaan että tämä nyt on enne. Tosi raastavaa on odottelu, ei auta kuin olla kärsivällinen ja toiveikas.
