5 viikkoa

 

Jamppa ja Jaana täyttivät tänään jo 5 viikkoa. Tänään heidän nuoressa elämässään tapahtuikin kaikenlaista. Ensin käytiin viikkopunnituksella, Jamppaherra painaa jo 3,8 kg ja Jaananeitikin jo 3,2 kg. 

Punnituksen jälkeen kiikutin kaksikon ulos minitarhaan ja leikkasin kynnet. Tämä oli pentujen ensimmäinen ”pidempi” pyrähdys ulkoilmaan, ja ihmeteltävää oli paljon. Ruohikko, sidan takana katseleva mummikoira jota Hilma edelleenkin välillä komensi etäämmäs pennuista. Tiellä huristelevä traktori ja mönkijä, ja naapurissa säksättävä ruohonleikkuri. Piipitystä kuului tällä kertaa vain vähän, ja aikansa ihmeteltyään kaksikko pani pitkälleen, jolloin koitti kuljetus takaisin pentuvankilaan. Kovasti jännä päivä siis, ohessa kuvasatoa. 

Nöpönassut

 

Jamppa

Jaana

Purinaa ja painia

 

Kun tulen töistä kaksikko pursuaa energiaa saadessaan ihmisseuraa ( ja -ravintoa 😂. Hampaat ovat tosi terävät jo nyt). 

Nukkumatyylejä

 

Lähekkäin on turvallista.

Oleilua

 

Tänään töistä tultuani pennut söivät, ensimmäinen tutustuminen kuivamuonaan raejuustohöysteellä, sitten saapui jälkiruuaksi aina yhtä ihana maitobaari, ja istuimme/olimme Hilman kanssa pentuvankilassa kunnes pikkuisille tuli taas uniaika. 

Kaksikon touhuja

 

Riehun jälkeen alkaa väsyttää…

Olipas jännää

 Pennut täyttivät eilen 4 viikkoa, ja oli taas madotuksen aika, jonka hoidimme tänään. Oikeaa annostelu varten kaksikko pääsi pitkästä aikaa puntariin, Jampalle on painoa kertynyt jo 3,1 kg ja Jaanakin painaa jo 2,5 kg. 

Kynnetkin olivat taas kasvaneet, joten oli ryhdyttävä lyhennystoimeen. Pentukammarissa on hämärää, joten kannoin ensin siskon ulos terassille tassukyyriin, ja sitten perään velipojan. Samalla hoitui ensimmäinen tutustuminen ulkoilmaan. Terassilla oli auringossa n. 30C joten sekin varmaan pani läähättämään jännityksen lisäksi. Jaanaa kovasti piipitytti lyhyen ulkoiluhetken, Jamppa oli hiljaisempi. Mummikoirakin pääsi hiukan nuuskaisemaan pentuja, vaikka Hilma ilmoittikin kehonkielellään ja pienellä murahduksella että mummi pysykööt vielä kaukana hänen pennuistaan mitä Hippu kiitettävästi kunnioitti. Hetken terassilla tepsuttelun jälkeen vein kaksikon takaisin turvalliseen pentuvankilaan jossa uni sitten ottikin vallan hetimmiten. Kaikki jännä ja uusi väsyttää ihanasti. 

Ohessa pieni klippi kaksikon ensiulkoilusta, kuvaaminen oli kohtalaisen hankalaa.

Työpäivän jälkeen

 

Mitäkö teen kotiin tultuani? Päästettyäni H&H:n pihalle, lataan pikkukoirien ruokakupin ja vahdin heidän syömistään. Sen jälkeen seuraa vankilan siivous, mikä on toistaiseksi melko kevyt homma, koska Hilma osallistuu puhtaanapitoon vielä ihan täysillä ja tietenkin sekin vaikuttaa että pentuja on vain kaksi. Ruuan jälkeen istun retkeilymateriaalina aitauksessa. Ohessa muutama ”laadukas” video tuosta tapahtumasta. 

Tarpeeksi kiipeiltyä uni ottaa vallan 

Ruokailua ja riehumista

 

Tänään kokeiltiin uusia makuelämyksiä, hyvältä maistui kanajauheliha, maiskutus oli kuuluva ja kasvattaja sai lisäillä syötävää kuppiin pariin otteeseen kun makuun päästiin.

Ruokailun jälkeen sisarukset ottivat pikku riehut. Eilen laajennettiin pentuvankilaa taas pikkuisen, ja hyvin mahtuu temmeltämään. Tilastoidaan historiankirjoihin myös eilinen ensimmäinen pikkuhampaiden iskeytyminen kasvattajaihmisen varpaaseen (Jaana). 

Leikit väsyttivät pikkukoirat, ja pentuvankilassa vallitsee hiljaisuus.

Maito on hyvää aina vaan

Jännä päivä

 

Pennuilla oli tänään jännä päivä. Ensin kävi vieraita, Jamppa tapasi  ensi kertaa omat ihmisensä ja sen jälkeen oli jo pakko sanoa hyvästit akvaariokaloille. Sen verran innokkaasti alettiin pentuakvaarion reunoille nousta kurkkimaan, että ties mistä pennut työpäivän jälkeen löytyisivät, oli siis pakko rakentaa seinät. Pikkuväki otti aiheutuneen kolinan ja räminän kylmän rauhallisesti, perinteisiin jo kuuluu rakentaa aitaus ensin väärinpäin… ja tehdä alusta. 

Kotiutuminen pieneen pentuvankilaan on sujunut hienosti, ja mikäpäs siinä, kun ruokahuolto ja puhtaanapito sujuu uusissa oloissa vanhaan malliin…

Kiipeily on alkanut

 

Ei epäilystäkään mitä on lähiaikoina ohjelmassa… Jo kovin ketterä kaksikko on alkanut kiipeillä pesän laidoille, joten viikonlopun ohjelmassa on vielä ”maanjäristys” heidän asuinsijoillaan. 

Marssijärjestys pennuilla tuntuu olevan sellainen, että Jaana tekee asioita ensin (esim. tämä kiipeily) , Jamppa vähän katsoo mallia, ja tekee sitten perässä. 

Pennut 3 viikkoa

 

Jamppa ja Jaana täyttävät tänään 3 viikkoa, ja ovat jo aika päteviä pikku liikkujia, ainakin välillä 😄. "Sisarusrakkauttakin" alkaa olla ilmassa enemmän ja enemmän, alkeellisia leikki- ja painiviritelimä on alkanut näkyä useammin. Edelleen kyllä nukutaan pitkiä unia, Hilma jo käyttäämelkein kaikki vapaahetkensä kotona ollessani muualla kuin pentukamarissa. Mutta kiire sinne on edelleen kova kun on pentujen ruokinta- ja/tai huoltoaika, tai kun sieltä kuuluu joku huolestuttava ääni. 

Iltapalan jälkeistä touhuilua

 

Äitienpäivänä

 Äitienpäiväviikonloppu meni hujauksessa, pikkukoirat juhlivat sitä omassa pesässään. Sieltä kuuluvassa haukun tapaisessa alkaa jo olla enemmän volyymiä, ja kävelykin alkaa käydä jo varmemmin. 

Video

 

Ruokailun jälkeistä eloa

Pullukat baarissa

 Annetaan kuvien kertoa 😂

Kävelyharjoitukset kovassa vauhdissa

 

Alkuviikon illat ovat olleet kasvattajalla tapahtuman täyteisiä, ja pentulandian laidalle ehtiessä on tuntunut siltä, että siellä edelleen enimmäkseen syödään ja nukutaan, joskus vähän ryömitään.  Nyt sitten vihdoin ehdin paikalle oikeaan aikaan kun päästin Hilman ulkoilemaan ja menin pentuja kurkkimaan, sattui kerrankin luurikin olemaan ulottuvilla kun pennut olivat liikekannalla, ekasta videosta tosin tuli hiukan pimeä koska piti vaan kuvata jos vaikka nukkumatti äkkiä tulee ja touhut loppuvat. Sitten sain jo valot päälle. Mutta kuten todistusaineisto kertoo, kävelytreenit ovat kovassa vauhdissa, ja vähän kaverin kanssa teuhuamista alkaa jo myös tulla selvästi mieleen. Jampalla ainakin oli jo määrätietoinen meno päällä, Jaana olisi vaikka jo voinut nukkuakin ruokaperäiset mutta kun velipoika vähän tuuppi, nuku nyt siinä. Kauanhan nämä urheilusuoritukset eivät vielä kestä, mutta ihana niitä on katsella, ja onneksi saatiin talteenkin jotain nyt. 

 Kyllähän se uni sitten kumminkin tuli  nopeasti taas

Ai niin. Sekä siskolle että veljelle on jo omat kodit tiedossa, hyviä kotiehdokkaita olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta kun saimme vain tämän ihanan kaksikon, joutui moni pettymään. 

Jampan silmät auki

 Tänään koin yllätyksen pentuja katsomaan mennessä, Jamppa tuijotteli takaisin avonaisin silmin. Koska Jamppa on potra poika, aukesivat silmät näköjään 9 vrk ikäisenä, minusta ne aiemmin ovat alkaneet sitä tehdä 10vrk kieppeillä/jälkeen. Mutta on pennut olleet pienempiäkin. Jaana ei ole vielä alkanut tirkistelemään tätä maailmaa, mutta eiköhän piakkoin…

Pitää siis heitä yrittää vaania kuviin, tämänkertainen yritys kaatui maitobaarin saapumisen aiheuttamaan kiireeseen. Vauhtiahan heissä jo alkaa olla jo enemmän myös, joten nopea saa olla jos pikkumönkijöitä aikoo ikuistaa. 

Yhden syömävideon sain kuvattua, mutta maitohan on niin hyvää, että siitä pitää nauttia silmät kiinni…

Syömäpuuhia

Tyyppi on jo niin liukas liikkeissään ettei kamera pysy perässä

Ikää 1 viikkoa

 Tänään on pentujen 1 ”yksiviikkois”syntymäpäivä. Asiat sujuvat edelleen samaan tahtiin, syödään ja nukutaan. Unikeoista ei saatu edes edustavia potretteja kun uni maistuu, enkä henno pienoisia turhaan herätellä. Tilastoidaan vkon 1 painot kuitenkin jälkipolville, Jamppa 980g ja Jaana 690g. Punnitusapuna ollut Ainojäätelöpurkki piti vaihtaa isompaan jo pari päivää sitten, kiitos Jamppa-herran kookkaan olemuksen. 

Uninen 1 vkoa vanha Jamppa

Jaana 1 vkoa

Koirilla koitti myös paluu arkeen, kun kasvattajan 2,5 vkon loma loppui ja oli palattava sorvin ääreen. Kotona kaikki oli mennyt hyvin, Hilma hoiti pentuja omassa kammarissaan, ja Hippu-mummi hoiti vartiotehtäviä muualla talossa. 

Ensiviikon suurtapahtuma onkin varmaan silmien aukeaminen. Vauhtiakin varmaan tulee pikkuhiljaa lisää, ja kenties ryömimisasentoa aletaan korottaa korkeammaksi.