Viimeistä odotusviikkoa viedään, ja oli jo korkea aika alkaa pesänraķennushommiin. Tässä pienessä talossa se tietää aina melko massiivista tavaran ja mööpeleitten siirtelyä huoneesta toiseen ja ulkovarastosta sisälle. Ja sitten aikanaan sama toisinpäin. Vähän semmoinen "kevytmuutto"-henkinen tapahtuma.
Mutta nyt on siis Hilmalle ja pennuille raivattu oma kolkka makuuhuoneen nurkkaan, vuodenaika vaatii vielä varmuuden vuoksi "kylmäeristeetkin" kun vanhassa talossaan ollaan ja nurkista joskus tuuli ujeltaa. Eli finnfoamia ja routamattoa peliin. Vanha kansa nokkelasti sanelisi että parempi katsoa kuin katua, voihan vaikka takatalvea vielä tehdä vaikkei kyllä kai kukaan tahtoisi.
Viime pentue (ja Hilma) viihtyi mainiosti lasten kahluualtaassa, kirjavista kalakuvioista ei tainnut jäädä kenellekään traumaa, joten jatketaan samalla tyylillä, koska se hyväksi ja toimivaksi havaittiin. Ja näkyi tarkitusjoukoillekin kelpaavan, eikä kyllä pesä vielä herättänyt sen kummempia tunteita, molemmat, mamma- ja mummikoira siellä kävivät pikaisesti pyörähtämässä ja sen koommin se on saanut olla rauhassa. Eli ei vielä mitään enteitä synnytysrintamalta edes siinä muodossa. Odottelu ja jännitys jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti